Verensokeri


Diabeetikon omaseurannan tärkeimpiä asioita on verensokerin seuranta. Verensokerin mittaukset kertovat, ovatko insuliiniannokset sopivia suhteessa ruokamääriin ja kulutukseen sekä arkipäivän muuttuviin tilanteisiin.

Tavoitearvot

Tyypin 1 diabeetikon verensokerin tavoitearvot ovat yksilölliset, mutta useimmille sopivat nämä tavoitteet:

  • ennen ateriaa 4–7 millimoolia litrassa (mmol/l)
  • 2 tuntia aterian aloittamisen jälkeen alle 8–10 mmol/l
  • nukkumaan mentäessä 6–8 mmol/l
  • yöllä 4–7 mmol/l.

Edellä mainitut arvot ovat plasma-arvoja.



Pitkä sokeri, HbA1c

Diabeteksen hoitotasapainoa eli pitkäaikaista verensokeritasoa kuvaa sokerihemoglobiini (engl. glycohemoglobin) eli HbA1c. Mitä suurempi HbA1c-arvo on, sitä korkeampi keskimääräinen verensokeritaso on ollut.

HbA1c ja tavoitteet

Tavoitteet ovat yksilöllisiä ja riippuvat muun muassa siitä, miten herkästi verensokeri laskee liian matalaksi ja mikä hoito on käytössä. Huomioon otetaan myös henkilön ikä ja toimintakyky.

Yleensä tavoitteena on pitää diabeetikon veren punasolujen hemoglobiinin sokeroituminen

(HbA1c) alle 53 millimoolin moolissa (mmol/mol, 7 %).

Jos ei esiinny matalia verensokereita, tavoite voi olla pienempikin eli alle 47 mmol/mol (alle 6,5 %).

HbA1c kuvaa sokerin kertymistä

HbA1c-arvo kertoo, kuinka paljon glukoosia eli sokeria veren punasolujen hemoglobiiniin on tarttunut mittausta edeltävinä viikkoina.

Veren punasolut syntyvät luuytimessä ja kiertävät verenkierrossa happea ja hiilidioksidia kuljettaen noin 120 vuorokautta. Sokerihemoglobiinin määrä kuvastaa keskimääräistä veren sokeripitoisuutta mittausta edeltäviltä 6–8 viikolta, etenkin edeltäviltä 3–4 viikolta. Sekä sokerin kiinnittyminen että punasolujen elinikä ja määrä vaihtelevat jonkin verran eri ihmisillä, joten kokeen tuloksen tulkinta on yksilöllistä.

HbA1c on keskiarvoluku, eikä se kerro, kuinka paljon sokeripitoisuus vaihtelee esimerkiksi päivän aikana. HbA1c-määritystä käytetään hoidon arvioinnissa yhdessä verensokerin omamittausten kanssa. HbA1c tutkitaan yleensä 3–6 kuukauden välein.

Suuri HbA1c kertoo kohonneesta riskistä saada diabeteksen lisäsairauksia. Samalla tavalla kuin sokeri tarttuu hemoglobiiniin, se tarttuu muihinkin kehon valkuaisaineisiin. Tämä sokerin kertyminen elimistöön lisää elinmuutosten riskiä.

HbA1c-arvo ei ole sama kuin verensokerin keskiarvo. Oheinen vertailu kertoo, mitä keskimääräistä verensokerin arvoa HbA1c suuntaa-antavasti vastaa sekä uusina yksikköinä mmol/mol että siirtymäajan päätyttyä pois jäävinä %-arvoina.

3.3.2010 alkaen kaikki suomalaiset laboratoriot ovat ilmoittaneet HbA1c-arvon millimooleina moolissa (mmol/mol). Aiempaa prosentteina ilmoitettavaa arvoa käytetään yhä uuden yksikön rinnalla.



Muunnostaulukko HbA1c

Vanha HbA1c-arvo %
HbA1c mmol/mol
Verensokeri keskimäärin mmol/l
6
42
7
7
53
8,6
8
64
10,2
9
75
11,8
10
86
13,4
11
97
14,9

Happojen eli ketoaineiden seuranta

Insuliinin puute johtaa happomyrkytykseen.

Veren happojen eli ketoaineiden mittaaminen tarvittaessa on osa tyypin 1 diabeetikon omaseurantaa.

Hapot kannattaa mitata aina, kun verensokeri on toistuvasti yli 15 mmol/l tai kun on sairas. Hapot ovat merkki insuliininpuutteesta, ja elimistö tarvitsee tällöin lisäinsuliinia.

Happojen ilmestyminen vereen merkitsee aina insuliininpuutetta, mikäli verensokeri on samaan aikaan korkea. Jos elimistöstä puuttuu insuliinia, se ei voi käyttää sokeria energianlähteenään vaan joutuu polttamaan rasvoja. Rasvojen palaminen on tällaisessa tilanteessa epätäydellistä, ja silloin syntyy happoja.

Diabeetikon happomyrkytys on aina hengenvaarallinen.

Happomyrkytys voi ilmaantua nopeastikin, tunneissa.

Ketoaineiden mittausta suositellaan erityisesti lapsille, insuliinipumpun käyttäjille, raskaana oleville ja sairaana oleville diabeetikoille. Ketoaineet voidaan mitata virtsasta tai verestä.


Happomyrkytyksen voi parhaiten ehkäistä

  • huolehtimalla insuliinipistoksista
  • mittaamalla verensokeria
  • mittaamalla tarvittaessa veren hapot
  • hyödyntämällä saadut tulokset insuliinihoidossa.

Sokeritasapainon tavoitteet ja seuranta

Tavoitteet

Perusinsuliinia pyritään annostelemaan niin, että verensokeri on yöllä, aamulla herätessä ja ennen aterioita useimmiten 4–7 mmol/l.

Illalla nukkumaan mennessä useimmille sopiva verensokeritaso on 6–8 mmol/l.

Aterian yhteydessä insuliini annostellaan syötävän hiilihydraattimäärän ja ateriaa edeltävän verensokeritason mukaan. Insuliiniannos pitäisi mitoittaa ja ajoittaa niin, että verensokeri nousee ateriaa edeltävästä arvosta korkeintaan 2–3 mmol/l. Tällöin verensokerin huippu aterian jälkeen ei pääsääntöisesti ylitä arvoa 8–10 mmol/l. Ateriainsuliinin annostelusta enemmän täällä.

Diabeetikot, joilla verensokeri herkästi laskee liian alas, voivat joutua tinkimään edellä mainituista verensokerin tavoitteista.

Lisäksi tavoitteena on välttää isoja päiväkohtaisia verensokerin vaihteluita matalasta korkeaan, eli verensokerin "vuoristorataa". Suuret verensokerin vaihtelut tuntuvat yleensä epämiellyttäviltä, ja lisäksi ne vaikeuttavat insuliinin sopivien annosten arvioimista.

Luonnollisesti hoidossa on pyrittävä välttämään niin matalaa verensokeria (hypoglykemiaa), että oma toiminta- tai ajattelukyky häiriintyy. Toistuvat hypoglykemiat heikentävät matalan verensokerin tuntemuksia, ja hypoglykemian reaktiona kohoava verensokeri sotkee sokeritasapainoa.

Verensokerin arkiseuranta

Kun sopiva perusinsuliinin annos ja toimiva ateriainsuliinin ja hiilihydraatin suhde ovat löytyneet, yleensä riittää, että verensokerin mittaa aamulla ja ennen aterioita sekä tarvittaessa nukkumaan mennessä. Käytännössä tämä tarkoittaa ihannetilanteessa 4–5 verensokerinmittausta päivässä.

Erityistilanteissa, kuten matkoilla, ennen autolla ajoa, sairauspäivinä ja liikuntapäivinä tarvitaan lisämittauksia, samoin, jos verensokeri herkästi laskee liian alas.

Kudossokerin jatkuva seuranta eli sensorointi

Omamittauksia paremman käsityksen verensokerin päivittäisestä vaihtelusta saa kudossokerin jatkuvalla seurannalla eli glukoosisensoroinnilla. Sensori asetetaan ihonalaiseen rasvakudokseen 1–2 viikon ajaksi.

Sensori mittaa rasvakudoksen sokeripitoisuutta ja välittää siitä langattomasti tiedon monitoriin muutaman minuutin välein. Rasvakudoksen sokeripitoisuus ei ole ihan sama kuin veren sokeripitoisuus, mutta vastaa sitä riittävän tarkasti, jotta mittaustuloksista voidaan tehdä hoitoa koskevia päätelmiä.


Verensokerin tehoseuranta

Insuliinihoidon aloituksen, insuliinivalmisteen vaihdon ja sokeritasapainon korjaamisen yhteydessä verensokeri täytyy mitata tavallista useammin:

  • aamuisin heti heräämisen jälkeen (ennen aamupalaa)
  • iltaisin nukkumaan mennessä
  • muutamana yönä noin neljä tuntia ennen aamuherätystä sekä
  • ennen aterioita ja noin kaksi tuntia aterian jälkeen.

Näin vuorokaudessa kertyy noin yhdeksän verensokerinmittausta.

Tehoseurannassa kannattaa merkitä muistiin myös syödyt hiilihydraatit, insuliiniannokset ja liikunta. Niiden perusteella voidaan arvioida perusinsuliinin, ateriainsuliinin ja tilapäisiin verensokerinvaihteluihin pistettyjen korjausinsuliiniannosten sopivaa määrää.

  • Pelkästään satunnaisesti mitattujen verensokeriarvojen perusteella hoitajan tai lääkärin on lähes mahdotonta antaa järkeviä neuvoja insuliinin annosteluun.
  • Tehoseuranta on erityisen hyödyllinen, kun sitä tekee esimerkiksi kolmen päivän ajan ennen diabetesvastaanotolle menoa.

Verensokeritason säätely itse päivittäin

Monipistoshoidossa ja insuliinipumpulla jäljitellään terveen haiman toimintaa. Insuliinin annostelua muutetaan vaihtelevien tilanteiden mukaan. Tässä tarvitaan verensokerinmittauksia ja hitusen pohdiskelua.

Omahoidon perusta

Verensokeri ei käyttäydy miten tahansa – jokainen diabeetikko voi omaseurannan avulla löytää sille yksilöllisen logiikkansa. Mittaustulosten tutkiminen voi helpottaa päivittäistä elämää suuresti. Siksi kannattaa vaikkapa kerran kuukaudessa istahtaa ja tarkastella mitattuja verensokeriarvoja kokonaisuutena.

Tuloksista etsitään toistuvia ilmiöitä, suuntauksia ja loogisuuksia. Miltä näyttävät aamuverensokeriarvot? Minkälaisilla verensokeriarvoilla menen nukkumaan? Esiintykö matalia (alle 4 mmol/l) arvoja ja mihin aikaan vuorokaudesta? Onko korkeita verensokeriarvoja aina matalan verensokerin jälkeen? Jos saan estetyksi liialliset verensokerin laskut, jäävätkö myös korkeat verensokeriarvot pois? Nousevatko verensokeriarvot ateria aterialta iltaa kohti?

Tulosten tulkintaa auttaa paljon, jos muistiin on merkitty myös aterioiden hiilihydraattimääriä ja niille annosteltu insuliini sekä liikuntatuokiot, sairauspäivät ja muut poikkeamat tavallisesta päivärytmistä. Tuloksista kannattaa keskustella myös oman diabeteshoitajan ja lääkärin kanssa.

Omaseurannan avulla pyritään saamaan

  • perusinsuliinin annostelu kohdalleen
  • ateriainsuliinin annostelu kohdalleen
  • tilapäiset korkeat verensokeriarvot korjatuiksi.

Kun nämä insuliinihoidon kolme kulmakiveä ovat kunnossa, se näkyy varmasti sokeritasapainossa.

Perusinsuliinin annostelu kohdalleen

Perusinsuliinin, monipistoshoidossa pitkävaikutteisen insuliinin, määrän sopivuudesta kertovat eniten ateriaa edeltävät verensokerinmittaukset. Määrä on sopiva, kun verensokeritaso ennen aamiaista ja päivän muita aterioita on 4–7 mmol/l. Nukkumaan mennessä verensokeri voi olla hieman korkeampi.

Aamulla heräämisen jälkeen mitattu verensokeriarvo kertoo, onko perusinsuliinia ollut sopivasti yöllä. Tätä arvoa kannattaa verrata ennen nukkumaan menoa mitattuun verensokeriarvoon. Kun perusinsuliinin annos on kohdallaan, verensokeritaso pysyy yön aikana suunnilleen samana tai muuttuu vain vähän.

Jos aamuverensokeri on toistuvasti matalahko (alle 4 mmol/l), perusinsuliinia on vähennettävä. Jos aamuverensokeri on jatkuvasti koholla illan hyvistä lukemista riippumatta, perusinsuliinia voi olla liikaa tai liian vähän, ja sitä on joko vähennettävä tai lisättävä. Asia selviää, kun mittaa verensokerin aamuyöllä (3–4 tuntia ennen aamuherätystä):

  • jos verensokeritaso lähtee jo yön aikana nousuun, tarvitaan lisää perusinsuliinia

  • jos verensokeritaso laskee selvästi yön aikana, voi korkea aamuverensokeri olla vastareaktio yölliselle hypoglykemialle, ja perusinsuliinia on vähennettävä.

Kaikki aterioita edeltävät verensokerin mittaukset antavat tietoa perusinsuliinin riittävyydestä, etenkin, jos edelliselle aterialle pistetyn pikainsuliinin vaikutus on jo ohi.

Detemir-insuliinia käytettäessä aamun ja yön verensokeriarvot kertovat illalla pistetyn annoksen sopivuudesta. Ennen lounasta, päivällistä ja iltapalaa mitatut verensokerit kertovat aamulla pistetyn detemirannoksen riittävyydestä.

Glargiini-insuliinia käytetään yleensä yhtenä pistoksena, ja kaikki ateriaa edeltävät sekä yöllä mitatut verensokeriarvot kertovat sen riittävyydestä.

Perusinsuliiniannosta voi yleensä muuttaa kerralla parin yksikön verran tai enintään 10 prosenttia. Muutoksia ei pidä tehdä satunnaisten korkeiden tai matalien verensokeriarvojen perusteella.

Perusinsuliinin määrä kasvaa helposti ajan mittaan liian suureksi. Tämän huomaa ensimmäisenä siitä, että on jatkuvasti nälkä, pikainsuliinia ei pysty enää pistämään aterioille kuin nimeksi, liikkuessa tulee herkästi matalan verensokerin tuntemuksia ja yöllä herää matalan verensokerin tuntemuksiin. Verensokeri on usein korkea nukkumaan mennessä ja laskee reilusti yön aikana suuren perusinsuliinimäärän takia.

Perusinsuliinin määrää kannattaa tällöin vähentää ja pikainsuliinin määrää aterioilla lisätä. Sopivat insuliiniannokset löytyvät tehostetun verensokerin seurannan avulla.

Ateriainsuliinin annostelu kuntoon

Lue ateriainsuliinin annostelusta ja siinä välttämättömästä hiilihydraattiarvioinnista täältä.

Tilapäisesti koholla olevan verensokerin korjaus

Huolellisellakaan omahoidolla verensokeri ei aina pysy tavoitetasolla. Jatkuvat ongelmat ratkaistaan tarkastelemalla perusinsuliinin ja ateriainsuliinin tarvetta ja tekemällä niihin tarvittavia muutoksia.

Jos verensokeri on tilapäisesti koholla, hyvän sokeritasapainon ylläpitämiseksi on tärkeää, että tavoitetasosta poikkeavaan verensokeriarvoon reagoidaan. Selvästi koholla oleva verensokeri täytyy korjata, mutta se on parasta tehdä vain aterian yhteydessä.

Tällöin ateriainsuliinia pistetään syötävän ruuan hiilihydraateille oman insuliini-hiilihydraattisuhteen mukaisesti ja lisäksi otetaan lisäannos insuliinia koholla olevan verensokerin nujertamiseksi. Näin verensokeri todennäköisesti laskee tavoitetasolle ennen seuraavaa ateriaa.

Kokemuksesta tiedetään, että yleensä yksi yksikkö pikainsuliinia laskee verensokeria 2 mmol/l. Tämäkin suhde on hyvin yksilöllinen, ja jokaisen on selvitettävä se itse verensokeria mittaamalla. Mitä pienempi vuorokauden kokonaisinsuliiniannos on, sitä enemmän yksi yksikkö pikainsuliinia laskee verensokeria.

Apuna voi käyttää suuntaa antavaa 100-sääntöä: Luku sata jaetaan vuorokauden kokonaisinsuliiniannoksella ja tulos kertoo, kuinka monta mmol/l yksi yksikkö pikainsuliinia laskee verensokeria.


Esimerkki 100-säännöstä: Henna käyttää perusinsuliinia 20 yksikköä ja pikainsuliinia 20 yksikköä päivässä. 100 jaettuna 40:llä on 2,5. Eli yksi yksikkö pikainsuliinia laskee Hennan verensokeria 2,5 mmol/l.


Esimerkki korkean verensokerin korjauksesta: Henna pistää yhden yksikön pikainsuliinia kymmentä hiilihydraattigrammaa kohti. Hennan verensokeri on ennen lounasta 12 mmol/l. Hän syö lounaalla 40 grammaa hiilihydraattia ja pistää niitä varten 4 yksikköä pikainsuliinia sekä lisäksi 2 yksikköä korjausinsuliinia eli yhteensä 6 yksikköä pikainsuliinia. Ennen seuraavaa ateriaa Hennan verensokeri on 6,5 mmol/l.


Aterian jälkeistä korkeaa verensokeria ei kannata korjata heti, koska aterialle annosteltu insuliini on vielä vaikuttamassa, ja kaksi päällekkäistä pikainsuliinipistosta voi aiheuttaa hypoglykemian. Heti aterian jälkeen ei myöskään voi tietää, onko verensokeri vielä mahdollisesti laskemassa.

Korkea verensokeri korjataan seuraavalla aterialla mitattavan verensokeriarvon perusteella. Monilla jatkuvat verensokerin välikorjaamiset ovat heittelevän sokeritasapainon merkittävä syy. Hypoglykemia ja sitä usein seuraava korkea verensokeri sotkevat helposti verensokeritasapainon jopa pariksi päiväksi.


Tämä sivusto käyttää evästeitä sivuston käyttöä koskevien tietojen keräämiseksi. Kun käytät tätä sivustoa, hyväksyt evästeiden käytön.
Sulje

Evästekäytännöt

Tätä sivustoa käyttämällä hyväksyt, että voimme asettaa evästeitä tietokoneellesi tai mobiililaitteeseesi.

1. Mitä evästeet ovat?

Evästeet ovat pieniä datatiedostoja, jotka siirtyvät tietokoneellesi, kun otat yhteyden johonkin verkkosivustoon. Evästeet tallentuvat selaimen käyttämien tiedostojen yhteyteen.

Lisätietoa evästeistä saat sivulta www.aboutcookies.org.

2. Miksi evästeitä käytetään?

Evästeet tunnistavat tietokoneesi, kun tulet sivustolle uudelleen. Ne muistavat myös sivustolla aikaisemmin tekemäsi valinnat ja parantavat siten sivuston käyttökokemusta. Evästeiden avulla pystyy esimerkiksi tunnistamaan käyttäjän laitteet sekä mukauttamaan mahdollisia mainoksia sivuilla sekä mahdollisissa muissa palveluissa.

3. Mitä evästeitä käytetään?

Jotkin evästeet ovat sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi välttämättömiä. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.

Suorituskykyä mittaavat evästeemme keräävät tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivujamme (esim. eniten käytetyt sivut, mahdolliset virheviestit). Nämä evästeet eivät kerää käyttäjistä tunnistettavia tietoja, vaan ne ovat anonyymejä ja niitä käytetään ainoastaan parantamaan nettisivujen toimivuutta.

Sivuilla olevat kolmansien osapuolten liitännäispalvelut (esim. mainokset, YouTube-videot, Google-tilastointi tai Facebook-liitännäiset) saattavat tallentaa käyttäjän tunnistamiseen käytettävää tietoa, mihin emme valitettavasti voi vaikuttaa. Jos haluat estää niitä seuraamasta liikkumistasi verkossa, voit kytkeä ns. kolmannen osapuolen evästeet pois käytöstä selaimesi asetuksista. Ohjeet löydät selaimesi ohjesivuilta.

Sivuillamme saattaa olla myös painikkeita, jotka helpottavat sisällön jakamista eri verkkoviestintäympäristöihin ja sosiaaliseen mediaan. Jos käytät näitä painikkeita, valitsemaltasi palvelulta voidaan asettaa eväste päätelaitteellesi. Nämä evästeet eivät ole hallinnassamme. Lisätietoja kolmannen osapuolen evästeiden käytöstä saat kyseisen osapuolen verkkosivulta.

4. Evästeiden hallinta ja estäminen

Jos et halua vastaanottaa evästeitä, voit muuttaa Internet-selaimesi asetuksia niin, että saat ilmoituksen aina kun evästeitä ollaan lähettämässä tietokoneellesi. Vaihtoehtoisesti voit estää evästeiden käytön kokonaan. Evästeiden käyttöä voi rajoittaa tai sen voi estää Internet-selaimen kautta (katso tarkemmat tiedot selaimen ohjeista).

Jos estät evästeiden tallennuksen tai poistat ne käytöstä, jotkin verkkosivujemme toiminnoista eivät välttämättä toimi oikein.

Sulje