Diabeteksen hoitaminen, ruoka

AHtatuointi
Annika Holmlund halusi ottaa tatuoinnin sellaiseen paikkaan, että voi tarvittaessa piilottaa sen.

Tatuointi ei korvaa diabetestunnusta


Diabetestunnuksen tatuoiminen yleistyy hurjaa vauhtia. Diabetestatuointia ei kuitenkaan kannata ottaa kevyin perustein tai hetken mielijohteesta. Annika Holmlund, 22, mietti pitkään ja hartaasti ennen kuin hankki tatuoinnin, joka on nyt tärkeä osa häntä.

Neljä sokerinpalaa ja teksti ”sokeritauti – diabetes” koristaa nyt Annika Holmlundin vasenta käsivartta. Annika hankki tatuoinnin viime syksynä, eikä aivan kevyin perustein.

tatuointipien
–Tatuointi ei ole vain pelkkä tunnus vaan se symboloi sitä, että diabetes on pysyvä osa minua. En ole koskaan hävennyt diabetesta, joten halusin näyttää asian koko maailmalle tatuoinnillani.

7-vuotiaasta asti diabetesta sairastanut Annika mietti tatuoinnin ottamista kuusi vuotta. Hän teki monta luonnosta tatuoinnista, mutta yksi tärkeä kriteeri säilyi läpi koko suunnitteluvaiheen.

–Halusin, että tatuointi olisi mahdollisimman yksinkertainen, jotta ihmiset tunnistaisivat sen helposti. Tatuointini on suora kopio diabetesriipuksen symbolista.

Hopea riipus

Annika otti tatuoinnin TV:stäkin tutulla Helsink -tatuointistudiolla. Kokemus ammattilaisten käsittelyssä oli turvallinen, mutta kivulias.

–Keskustelin diabeteksesta tatuointistudiolla. Olin alun perin suunnitellut, että ottaisin tatuoinnin ranteeseen. Studiolla minulle kuitenkin ehdotettiin, että tatuointi tehtäisiin käsivarteen, koska ranne liikkuu paljon. Taipeessa tatuointi olisi voinut tulehtua helpommin. Mutta yhtä kaikki, se sattui.

Annika kertoo, että hänellä on normaalisti korkea kipukynnys, sillä on tottunut pistelemään itseään. Alue, johon Annika tatuoinnin otti, osoittautui kuitenkin herkäksi paikaksi, ja varsinkin sokeripalojen väritys tuntui Annikasta välillä sietämättömältä.

–Kävin myöhemmin näyttämässä tatuointia studiolla, sillä se ei ollut parantunut ensimmäisen kuukauden aikana. Myös osa pienistä kirjaimista oli haalistunut. Tatuointia jouduttiin korjailemaan, ja siinä vaiheessa minä meinasin juosta pakoon, Annika nauraa.

Diabetestatuointi onkin ainut tatuointi, jonka Annika aikoo ainakaan lähiaikoina ottaa.

Huolellinen verensokerin ja tatuoinnin hoito tärkeää

Annikan hoitotasapaino on aina ollut hyvä. Tästä huolimatta hän piti erityisen hyvää huolta itsestään tatuointia ottaessaan. Myös itse tatuointia tuli hoitaa huolellisesti.

– Tatuointi on periaatteessa pintahaava, jota on pestävä ja rasvattava huolellisesti. Diabeetikolla tatuointi saattaa parantua heikommin, niin kuin mikä tahansa muukin haava, riippuen esimerkiksi verensokeritasosta. Itse pidin verensokeria koko ajan alle 10 mmol/l.

denise2
Diabetestunnus voi olla myös korun osana. Helmikoristeinen rannetunnus on saatavilla D-kaupasta (klikkaa kuvaa).
Annikaa ei jännittänyt tatuoinnin paraneminen, sillä hän tiesi, että pystyisi hoitamaan itseään ja tatuointiaan asianmukaisesti. Sen sijaan muut asiat saivat Annikan sykkeen nousemaan. Hän ei nimittäin ollut kertonut tatuoinnista vielä kuin läheisimmille ystävilleen. Edes Annikan perhe ei tiennyt asiasta mitään.

–Kun asiaa kauan pohtii, ja sitten on täysin varma päätöksestä, ei sitä halua kuulla enää kenenkään epäilyjä.

Aluksi vanhemmat suhtautuivat varauksella tatuointiin, sen koon vuoksi. Varsinkin Annikan äitiä tatuointi arvelutti. Lopulta hänkin kuitenkin tottui ajatukseen ja sanoi, että diabetestunnus on ainoa tatuointi, jonka hän tyttärellään hyväksyy.

Tunnuksia voi hyvin olla monta

Annikalla on diabeetikkoystäviä, joiden mielestä diabetestunnus ja Minulla on diabetes -kortti ovat riittäviä symboleita kertomaan diabeteksesta hädän hetkellä. Annikan mielestä mikään ei tässä asiassa ole liikaa.

–Jotkut diabeetikot eivät käytä mitään tunnusta, ja se on minusta huolestuttavaa. Itse olen aina käyttänyt diabetesriipusta ja nyt minulla on vielä tatuointikin.

Annika uskoo, että nyt hänellä on mukanaan niin paljon viitteitä diabeteksesta, että joku ulkopuolinen ne tarpeen tullen varmasti huomaa. Annika ei ole koskaan tarvinnut ulkopuolisten apua hypon vuoksi, mutta silti asia mietityttää häntä.

– Ihmisten välinpitämättömyys lähimmäistä kohtaan huolettaa. Asun Helsingissä, jossa juuri kuvattiin kohua herättänyt HelsinkiMission video ”Älä jätä ihmistä yksin”. Videolla muistisairasta esittävä näyttelijä haahuili ympäri kaupunkia, eikä yksikään ihminen kiinnittänyt häneen mitään huomiota. Samoin voisi aivan hyvin käydä diabeetikolle.

Annika kannustaa diabeetikoita kertomaan ystävilleen sairaudesta, jotta he osaisivat auttaa jo ennen kuin diabetestunnusta, -korttia tai -tatuointia edes tarvitaan.

tunnusjakortti15
Diabetestunnus ja Minulla on diabetes -kortti ovat jokaisen diabeetikon vakiovaruste. Kortti on maksuton, sitä saa hoitopaikoista, diabetesyhdistyksistä ja D-kaupasta (klikkaa kuvaa).



Annikaa haastateltiin talvella 2014

 


Artikkeliin liittyvät asiasanat:

diabetestatuointi diabetestunnus diabeteksesta kertominen
E Luomaw
Teksti ja Annikan kuva
Elina Luoma