Kerro kavereillesi kuinka sinua voi auttaa

Tiistaina 11.2. vietettiin osuvasti valtakunnallista 112-hätänumeropäivää. Sen tarkoituksena on lisätä arjen turvallisuutta ja jakaa tietoa siitä, kuinka toimia hätätilanteessa.

Insuliinisokin varalta jokaisella diabeetikolla pitäisi olla mukana glukagonipiikki. Arjen touhuissa en sitä kanna mukana, mutta lähes poikkeuksetta pitemmille reissuille lähtiessä. Vaikken todennäköisesti piikkiä tule koskaan tarvitsemaan, ikinä ei voi varmasti tietää, mitä diabeteksen kanssa tapahtuu.

Tunnistavatko ystäväsi matalan verensokerin oireet, ja tietävätkö he, miten toimia vakavan hypoglykemian sattuessa?

Omilla tutuillani on tiedossa esimerkiksi linturetkillä ja partiokisoissa, mistä repun taskusta hunaja ja hätäpiikki löytyvät. 

Tuttavani kertoi kerran karmaisevan tapauksen. Nuori diabeetikko oli koulupäivän aikana menettänyt tajuntansa insuliinisokin seurauksena. Kaverit olivat tietysti yrittäneet auttaa, ja kaivoivat repusta insuliinit, koska olivat nähneet tämän hoitavan itseään pistämällä. Tämä laski diabeetikon verensokeria entisestään, ja lopulta hän menehtyi. Auttajat yrittivät parhaansa, mutta tietämättömyys kostautui hirveimmällä mahdollisella tavalla.

Jutun kuultuani olen aina kertonut uusille tuttavuuksille diabeteksestani ja mahdollisista toimenpiteistä hätätilanteessa. Samalla olen vannottanut, että jos menen tajuttomaksi, minuun ei missään tapauksessa saa pistää insuliinia – ainoastaan kirkuvan oranssissa pakkauksessa olevaa glukagonia.

Ensi kerralla voit muistuttaa ystäviäsi, miten heidän tulee toimia yllättävän tilanteen sattuessa. Tiedot kannattaa kerrata aika ajoin, niin ei tarvitse tositilanteessa pähkäillä ja jahkailla turhaan.

Turvallista helmikuun alkua kaikille!