Leirit, kurssit, matkailu

särkkäkombo

Nuorten kurssilta virtaa patteriin

Wellamo-laiva irtautuu rauhallisesti Diabeteskeskuksen satamasta ja suuntaa kohti Näsijärven aallokkoa. Tavallisesti laivan näköalatasanne täyttyy matkustajista, mutta tänään kannelle ei ole asiaa vaakasuorana piiskaavan vesisateen vuoksi. Sää ei kurssilaisten hymyä haalista, onhan takana loistava leiriviikko ja ympärillä paljon uusia ystäviä.

–On uitu joka päivä, kerran järvessä ja muuten sisäuima-altaassa. Lisäksi olemme kokanneet, pelanneet salibandya ja ihan vaan istuneet iltaa kurssikavereiden kanssa jutellen. Onhan meillä ollut oppituntejakin, jotka ovat itse asiassa olleet tosi mielenkiintoisia. On ollut hauska oppia uusia juttuja diabeteksesta, Miia Päivinen, 14, Saaga Järvenpää, 14 ja Viljami Nissinen, 15, kertovat nuorten diabeteskurssin ohjelmasta matkalla Särkänniemeen.

Laivalla1w
Miia sairastui diabetekseen 5-vuotiaana, Saaga 3-vuotiaana ja Viljami 1-vuotiaana. Pitkästä kokemuksestaan huolimatta he saivat leiriltä kotiinviemisiksi paljon uutta tietoa ja osaamista.

Viisipäiväisen leirin aikana on opittu kuinka valtavasti irtokarkeissa on hiilihydraatteja, miten verensokeri käyttäytyy, kun nautitaan alkoholia ja kuultu asiaa armeijasta, ajokortista sekä insuliinin historiasta. Karttuneen tiedon myötä myös itsevarmuus on kasvanut.

–Lähdin leirille, koska halusin itsenäistyä diabeteksen hoitamisessa. Tähän asti äitini on pähkäillyt perusannokseni, mutta nyt voin alkaa miettiä niitä itsekin, Miia iloitsee Viljamin nyökytellessä vieressä.

–Äitini kyselee usein verensokereistani ja huolehtii, että olenhan varmasti pistänyt insuliinit. Nyt voin näyttää, että osaan hoitaa itseäni hyvin.

Diabeteksesta tulee helposti arjen keskellä mukana roikkuva riippakivi. Asia, jota on hoidettava vain, koska pitää. Leirillä hoitomotivaatio kasvaa uusien vinkkien ja kavereiden avulla. Aivan kuin joku puhaltaisi tukahtuneen nuotion uuteen paloon.

Uusi paras ystävä

Monia jännittää lähteä leirille vieraiden ihmisten keskelle kauas kotoa ja omista kavereista. Diabetesleirillä ei kuitenkaan tarvitse pelätä jäävänsä yksin, sillä samanhenkisten kavereiden kanssa juttua kyllä riittää.

–Aluksi hieman jännitti tulla tänne, mutta heti kun astuin omaan huoneeseeni, alkoi juttu kämppiksen kanssa luistaa. Täällä on niin rento meininki, kun ei tarvitse selitellä kenellekään diabetesta.

Juttua saattaa riittää niinkin paljon, että tuntuu, kuin olisi löytänyt sielunsisaruksensa.

–Tulin leirille etupäässä siksi, koska halusin löytää uusia diabeteskavereita ja sellaisen totisesti löysin. Miian kanssa synkkasi heti, kun olimme ensimmäisenä iltana uimassa. Pyysimme, että saisimme olla kämppikset, ja se onneksi se sopi leirihenkilökunnalle, Saaga hymyilee.

Uusissa diabeteskavereissa parasta on vertaistuki. Kukaan ei tuomitse ja kaverin kanssa voi puhua niistä ikävistäkin asioista.

–Minua ja Saagaa on kiusattu koulussa diabeteksen vuoksi. Oli mukavaa, kun pääsi puhumaan tästä asiasta saman ikäisen kohtalotoverin kanssa, Miia sanoo.

Laivalla2w
Kaverukset mittaavat verensokerin ennen Särkänniemeen lähtöä, jottei matala verensokeri iske heti ensimmäisessä laitteessa.

Facessa nähdään

Miia, Saaga ja Viljami eivät osaa nimetä kuluneelta viikolta yhtä parasta hetkeä. Koko leiri on ollut niin mahtava kokemus, että se on pakko kokea pian uudestaan.

–Olin viimeksi Diabeteskeskuksessa perheleirillä 6-vuotiaana. En muista siitä muuta kuin että kivaa oli, niin kuin nytkin. Aion ehdottomasti hakea ensi vuonna uudestaan tai vaikka jo heti talvella hiihtolomaleirille, Miia painottaa.

Leirin ulkopuolella yhteyttä uusiin kavereihin aiotaan pitää Facebookin kautta. Numeroitakin on jo vaihdettu, jotta voi kilauttaa kaverille iloitakseen pitkäaikaisverensokerin laskusta tai kysyäkseen neuvoa miten uuden liikuntaharrastuksen kanssa pitäisi diabeteksen suhteen toimia.

–Minulla ei koskaan ole ollut diabeteskaveria, mutta nyt on, Miia iloitsee.

Samassa laiva saapuu satamaan Särkänniemen edustalle ja hurvittelupäivä voi alkaa. Kaikki laitteet on käytävä läpi, vaikka vähän pelottaisikin. Ja mikäs siinä, yhdessä on helpompaa niin vuoristoradassa kuin diabeteksenkin kanssa.


Klikkaa itsesi nuorten kurssille tästä.

Miiaa, Saagaa ja Viljamia jututettiin sadekesänä 2015.

Artikkeliin liittyvät asiasanat:

kaverit verensokerin mittaus
Elina Luomaw
Teksti ja kuvat
Elina Luoma