Leirit, kurssit, matkailu

MillajaMeeriw
Meeri Hamari (vas.) ja Milla Hyry olivat viime kesänä kolmatta kertaa Diabeteskeskuksen kurssilla.


Diabeteskurssilla tapaa nuoria, joilla on samanlainen elämäntyyli

Diabeteskurssilla kokeillaan uusia liikuntalajeja, kokataan ja opitaan diabeteksesta tiiviissä porukassa. Leirikämppisten Milla Hyryn, 14, ja Meeri Hamarin, 15, mielestä juuri yhtenäinen ryhmä tekee diabetesleiristä erityisen kokemuksen.

Diabeteskeskuksen opetuskeittiössä käy kuhina. 15-henkinen ryhmä valmistaa tonnikala- ja kinkkupitsaa, suklaamuffineja sekä dipattavia kasviksia tarjolle illalla järjestettäviin leirin päätösbileisiin. Vaikka kotiin lähdetään vasta ylihuomenna, on illanistujaiset järjestettävä jo tänään, sillä huomiseksi leiriaikatauluun on merkitty odotettu reissu Särkänniemeen.

–Olen ollut Särkkiksessä viimeksi ollessani täällä Diabeteskeskuksessa perheleirillä, joten odotan huomista reissua tosi paljon, Meeri Hamari innostuu.

Meerin leirikämppis Milla Hyry kävi Särkänniemessä viime kesänä kolme kertaa, yhtä monta kertaa kuin hän on elämänsä aikana ehtinyt käydä diabetesleireillä. Siksi Milla tuumaakin, että nyt leireilylle saa tulla pieni tauko.

–Hoitohenkilökunnan pitämät luennot ovat käyneet välillä puuduttaviksi, koska tiedän jo ne asiat, joita siellä käsitellään.

–Uusien hoitovälineiden esittely on joka kerta mielenkiintoista. Tällä leirillä olemme tutustuneet Libre-mittariin, myös kolmatta kertaa diabetesleirillä oleva Meeri huomauttaa.

Millan mielestä vapaa-ajanohjelma on ollut antoisaa, sillä leirillä on kokeiltu sellaisia lajeja, joita kotona ei olisi tullut mieleenkään testata.

–Eilen kokeilimme suppausta. Se oli tosi kivaa!

kurssipitsawb
Meeri ja Milla saavat tehtäväkseen valmistaa kinkkupitsaa illan päättäjäisbileisiin.


Hengaillaan, ei mennä nukkumaan

Meerin mielestä parasta leirillä ovat olleet uudet tuttavuudet. Edellisiltä diabetesleireiltä matkaan on tarttunut jo liuta kavereita, joiden kanssa on mukava vaihtaa kuulumisia vielä vuosien jälkeenkin. Sosiaaliseksi itseään kuvaileva Meeri juttelee ja viettää aikaa mielellään erilaisten ihmisten kanssa, mutta painottaa, että hiljaisemmankaan diabeetikon ei kannata jännittää leirille tuloa.

–Juteltavaa löytyy helposti, koska kaikilla on samanlainen elämäntyyli. Yhteishenki on loistava, eikä ketään syrjitä. Hyvä esimerkki tästä on se, kun eräs tyttö halusi mennä kolmanneksi asukkaaksi huoneeseen, jossa oli hänen ennalta tuntemansa tyttö. Ei mennyt kauaakaan, kun ilman huonekaveria jäänyt tyttö sai kämppiksen toisesta kolmen hengen ryhmästä, Meeri selvittää hymyssä suin.

Meeri ja Milla toivovat, että diabetesleirillä olisi enemmän aikaa vain hengailla yhdessä toisten leiriläisten kanssa. Varsinaista ohjelmatonta aikaa leiriläisillä on kaksi tuntia joka ilta. Silloin joukko istuskelee oleskelutiloissa tai saunoo ja ui Diabeteskeskuksen allasosastolla.

–Vapaa-ajalla on kiva jutella ja olla vaan ihan rennosti. Niin ja välillä pitää ehtiä nukkuakin, Milla naurahtaa.

Diabeteskeskuksesta löytyy aina jokin uusi kiva paikka, jossa jutella diabeteksesta ja mistä tahansa muustakin. Kaverukset kehuvatkin Diabeteskeskusta kauniiksi ja tilavaksi paikaksi.

ulkona
Ulkona on kiva pähkäillä ryhmän kesken pumppuhoidon hyviä ja huonoja puolia.

Motivaatiota muista

Milla ja Meeri ovat saaneet toisistaan kaverin ja aikovat pitää yhteyttä leirin jälkeen ainakin sosiaalisen median kautta.

–Minä asun täällä Tampereen seudulla ja Meeri Pohjois-Pohjanmaalla, joten välimatka on pitkä, mutta ehkä me vielä tapaamme. Snapchatissa ja WhatsAppissa juttelemme jatkossa varmasti, Milla tuumaa.

Millalla on jo ennestään yksi pidempiaikainen diabeteskaveri. Millan mukaan diabeteskavereiden kanssa on mukava viettää aikaa, koska heidän seurassaan hoitotoimenpiteitä ei tarvitse selitellä. Myös vertaistuki on tärkeää. Meeri on samaa mieltä ja siksi hänestä diabetesleiri onkin mukava tapa viettää kesälomaa.

–On kiva nähdä miten muut hoitavat itseään ja saada siitä samalla vinkkejä omaan hoitoon. Kun tulee diabetesleiriltä, on hoidon suhteen tosi energinen ja motivoitunut olo. Täällä luodaan yhdessä tietynlaiset rutiinit diabeteksen hoitoon ja usein ne jäävät leirin jälkeen päälle pidemmäksi aikaa, Meeri perustelee.

Milla pyysi äitiään hoitamaan ilmoittautumisen jo vuosi ennen leiriä ja Meerikin laittoi hakuprosessin käyntiin jo syksyllä. Aikainen ilmoittautuminen kannatti, sillä molempien toive toteutui ja he pääsivät diabetesleirille hankkimaan uusia kavereita ja oppimaan uutta niin diabeteksesta, itsestään kuin terveellisemmän pitsapohjan tekemisestäkin.

Hae nyt!

Jos mielit ensi kesän diabeteskurssille, tartu toimeen.

Klikkaa tänne ja jos tarvitset apua hakemiseen, soita tai meilaa rohkeasti kurssisihteereille.

Juttu on tehty nuortenkurssilla kesällä 2016. Julkaistu 8.3.2017


Artikkeliin liittyvät asiasanat:

vertaistuki leirit, kurssit
ElinaLuoma2016b
Teksti ja kuvat
Elina Luoma