Yleistä diabeteksesta

29.11.2007

Diabetesta pitää hoitaa taudin vakavuuden, ei tyypin mukaan

Diabetes 8/2007

Diabeteksen Käypä hoito -suositus korostaa:

Tervein jaloin eteenpäin 


Liisa Koivula

Diabetes on monimuotoinen sairaus, jota tulee hoitaa sen vakavuuden, eikä tyypin mukaan, korostaa kesäkuussa julkaistu Diabeteksen Käypä hoito -suositus. Suosituksen tavoitteena on diabeteksen yksilöllinen ja tehokas hoito taudin alusta lähtien.

Jako tyypin 1 ja tyypin 2 diabetekseen on voimassa edelleen, mutta Käypä hoito -suosituksen laatineen asiantuntijaryhmän mukaan tyypit edustavat tautikirjon kahta ääripäätä. Vielä parikymmentä vuotta sitten tyypin 1 diabeetikot olivat poikkeuksetta hoikkia ja sairastuessaan nuoria. Tyypin 2 diabeetikot puolestaan olivat ylipainoisia ja yli 40-vuotiaita.

- Käytännössä näiden kahden tautimuodon väliin mahtuu nykyään paljon ihmisiä, joilla taudin eri piirteet menevät limittäin ja lomittain. Tällöin taudin toteamishetkellä on vaikea sanoa, kumpaa he oikeastaan sairastavat, toteaa dosentti Antti Virkamäki. Hän on yksi hoitosuosituksen laatineen asiantuntijaryhmän jäsenistä.

Diabeksen jaottelu tyyppeihin on pulmallinen siksi, että se saattaa ohjata liikaa diabetesta sairastavan hoitoa. Antti Virkamäen mukaan meillä on esimerkiksi ollut harvinaista se, että kerran tehtyä diabetestyypitystä muutettaisiin, vaikka tauti näyttäisi todellisen luonteensa vasta myöhemmin.

- Otetaan esimerkiksi 40-vuotias tyypin 2 diabeetikko, joka joutuu ajan kuluessa turvautumaan insuliiniin ja monipistoshoitoon. Käytännössä hänen tautinsa ei silloin eroa enää yhtään tyypin 1 diabeteksesta, ja myös hoidon ja seurannan pitäisi olla sen mukaista, Antti Virkamäki sanoo.

Tyyppi vaikuttaa liuskajakeluun

Diabeteksen tyypityksellä on merkitystä myös siksi, että se vaikuttaa lääkekorvauksiin ja verensokeriliuskojen jakeluun. Tyypin 2 diabeetikko ei ole kaikissa kunnissa oikeutettu yhtä suuriin liuskamääriin kuin tyypin 1 diabeetikko. Käypä hoito -suosituksen laatijoiden mielestä käytäntö on tyypin 2 diabeetikkoja syrjivä, eikä perustu lääketieteelliseen tarpeeseen.

- Tyypin 2 diabeetikoille ei riitä pelkkä paastoverensokerin mittaaminen. Hyvä hoito edellyttää myös aterianjälkeisen verensokerin nousun seuraamista ja sen merkityksen arvioimista yksilöllisesti. Ilman tätä tietoa diabeteksen hoito on kuin auton ajamista silmät kiinni, ja yksilöllistä hoitosunnitelmaa on suorastaan mahdotonta laatia, Antti Virkamäki tähdentää.

Tyypittely voi johtaa kummallisuuksiin myös tyypin 1 diabeetikon hoidossa.

- Jos ylipainoiselle nuorelle tyypin 1 diabeetikolle aloitetaan metformiinilääkitys eli yhdistelmähoito, hänen hoitovälinejakelusta saamiensa liuskojen määrä voi romahtaa, Antti Virkamäki sanoo.

Uusi hoitosuositus lähtee siitä, että diabeteksen tyypistä riippumatta diabetesta sairastavalle pitää aina tehdä yksillöllinen riskikartoitus ja hoitosuunnitelma. Ruokavaliota, liikuntaa, painonhallintaa ja tupakointia koskevat elämäntapaohjeet ovat yhtä tärkeitä kaikille diabeetikoille.

Pitäisikö koko diabeteksen jaottelu sitten hylätä?

- Ei, koska tyypitys kuvaa hyvin diabeteksen erilaisia patofysiologioita eli oletettuja syntymekanismeja, Antti Virkamäki vastaa.
Taudin mekanismien ymmärtäminen on tärkeää myös taudin kulun ennustamisessa.

Verensokerilääkitys aloitetaan heti

Selvää muutosta hoitosuositus ehdottaa verensokerilääke metformiinin käyttöön. Se pitäisi aloittaa heti, kun tyypin 2 diabetes on todettu. Tiedetään, että tyypin 2 diabetesta edeltää useimmiten vuosia kestävä oireeton jakso, jolloin verensokeri on merkittävästi koholla ja muutkin sydänsairauksien riskitekijät rappeuttavat verisuonia.

Nykyisin tyypin 2 diabeetikon korkeaa verensokeria aletaan hoitaa lääkkein noin puolen vuoden elämäntapahoitokokeilun jälkeen. On kuitenkin saatu näyttöä, että metformiinin käyttö saattaa lykätä tai jopa estää lisälääkityksen tarvetta.

Metformiinia voidaan käyttää jopa diabeteksen ennaltaehkäisyyn potilailla, joiden lääkäri arvelee olevan sairastumassa tyypin 2 diabetekseen. Antti Virkamäki muistuttaa kuitenkin, että lääke voi tehota tällaisissa tapauksissa vain, jos sairastumisvaarassa oleva pystyy muuttamaan elämäntapojaan terveempään suuntaan.

Tiukat hoitotavoitteet

Antti Virkamäki kuvailee Käypä hoito -suosituksen diabeetikoille asettamia hoitotavoitteita tiukoiksi, mutta yksilöllisiksi. Pitkäaikaisen verensokeritason HbA1c:n tulisi olla 6–7 prosenttia ja verenpainelukeman alle 130/80 elohopeamillimetriä. Verenpainetta on hyvä seurata myös kotimittauksin.

Veren rasva-arvoissa diabeetikon pitäisi päästä matalampiin arvoihin kuin koko väestölle yleisesti suositellaan. Siihen tarvitaan useimmiten lääkitystä. Paras näyttö hoidon tehokkuudesta on saatu statiiniryhmän lääkkeistä.

Uutta hoitosuosituksessa on se, että pitkäaikaisverensokeri saa olla alle 6 prosenttia (jopa 4–5 prosenttia) niillä diabeetikoilla, joilla se helposti menee näin alas ilman vakavia hypoglykemioita. Toisaalta hoitosuosituksen laatijat ovat sitä mieltä, että kaikkien diabeetikoiden ei ole tarpeen pinnistellä huippulukuihin; epärealistiset tavoitteet voivat kääntyä itseään vastaan pettymyksinä ja hoitoväsymyksenä. Diabeetikolle voidaan myös määritellä yksilölliset hoitotavoitteet, joissa otetaan huomioon muun muassa hänen ikänsä, ammattinsa, elämäntilanteensa ja ylipäätään seikat, jotka vaikuttavat taudin hoitoon.

- Periaate kuitenkin on, että ellei ole mitään erityistä syytä poiketa yleisistä hoitotavoitteista, niihin pyritään aina. Silloin kun tavoitteet määritellään yksilöllisesti, on tärkeää, että ne kirjataan hoitosuunnitelmaan, Antti Virkamäki korostaa.

Diabeteksen Käypä hoito -suositus on internetissä osoitteessa www.kaypahoito.fi.


Jos Diabeteksen Käypä hoito -suositus hyväksytään ja otetaan laajasti käyttöön:

  • diabeetikkoja ei enää leimata diabetestyypityksellä
  • taudin vaikeusaste ratkaisee sen hoidon ja seurannan
  • hoitosuunnitelmat laaditaan yksilöllisesti ja ne kirjataan ylös
  • lääkitystä aletaan käyttää nykyistä aikaisemmin
  • pitkäaikainen verensokeritaso HbA1c saa olla jopa alempi kuin 6 prosenttia
  • diabeetikko saa jaloilleen riskiluokituksen ja hoito-ohjeet 

Diabeetikon hoidon yleiset tavoitteet
Diabeteksen Käypä Hoito -suositus 2007

  • HbA1c: alle 6,0–7,0 prosenttia (ellei vakavia hypoglykemioita)
  • Paastoglukoosi: 4–6 mmol/l omaseurannassa
  • Aterian jälkeinen verensokeri (noin kahden tunnin jälkeen): alle 8 mmol/l omaseurannassa
  • LDL-kolesteroli: alle 2,5 mmol/l (alle 1,8 mmol/l kun on ollut jokin valtimotapahtuma)
  • Verenpaine: alle 130/80 mmHg 

_______________________________________________________________

Tervein jaloin eteenpäin

Diabeteksen Käypä hoito -suositus esittää, että Suomessa otettaisiin kattavasti käyttöön diabeetikkojen jalkojen riskiluokitus. Luokitus auttaisi sekä diabeetikkoja että hoitohenkilökuntaa suhtautumaan diabeettisiin jalkaongelmiin entistä vakavammin.

Diabeetikon jalkojen perusongelma on jalkojen suojatunnon turruttava neuropatia, jonka vuoksi diabeetikko ei välttämättä aisti haavoja. Neuropatia voi ilmetä myös jalkaterän virheasentoina, painealueiden korostumisena sekä ihon kuivumisena ja halkeiluna.

Jalkaongelmat ovat suurimmaksi osaksi ehkäistävissä jalkojen säännöllisellä tutkimisella, hyvillä kotihoito-ohjeilla, sopivilla kengillä ja painealueiden kevennyshoidolla. Parhaimmillaan jalkojen riskiluokitus voisi estää jalkaongelmien pahenemisen ja amputaatiot.


Palaa otsikoihin



Tulosta tämä sivu
Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä