Yleistä diabeteksesta

24.11.2009

Diabeetikot voivat entistä paremmin

Diabetes 10/2009

TUIJA MANNERI

Verensokeritasapaino kohenee ja monet diabeteksen lisäsairaudet vähenevät, kertoo tuore Diabetesbarometri. Mitä muuta barometristä selviää?

Mikä Diabetesbarometri on, julkaisun kokoaja, Dehkon laatuasiantuntija Sari Koski?
- Se on kansantajuinen yhteenveto diabeteksesta ja sen hoidosta Suomessa sekä niihin liittyvästä tutkimuksesta. Edellinen, Suomen ensimmäinen Diabetesbarometri, ilmestyi vuonna 2005 ja silloin päätettiin, että Diabetesbarometri tehdään noin kolmen vuoden välein.

Mihin Diabetesbarometria tarvitaan?
- Se antaa diabeteksesta tärkeää tietoa terveyspolitiikan päättäjille ja suunnittelijoille, hoidon järjestäjille ja kehittäjille sekä kaikille muille diabeteksesta kiinnostuneille. Näin se voi vaikuttaa jokaisen diabeetikon hoitoon.

Mitä uutta julkaisu kertoo diabeteksesta Suomessa?
- Se vahvistaa aiemman aavistuksen, että diabeteksesta on tulossa yhä enemmän miesten tauti. Uusista diabeetikoista selvästi alle puolet on naisia, kun vielä vuonna 1997 diabeetikoista 54 prosenttia oli naisia.
- Yksi muutoksen syistä näyttäisi olevan se, että naiset huolehtivat terveydestään jonkin verran miehiä paremmin. Naiset harrastavat miehiä enemmän liikuntaa ja valitsevat useammin terveellisiä, pehmeitä rasvoja ruokavalioonsa. Naiset eivät ole myöskään lihoneet yhtä paljon kuin miehet, joilla painonnousuun vaikuttaa paitsi liikunnan väheneminen ja ruokavalio myös lisääntynyt alkoholinkäyttö.

Mikä on mielestäsi Diabetesbarometrin paras uutinen?
- Monien lisäsairauksien määrä laskee rohkaisevasti. Esimerkiksi vuosina 1997-2007 sekä sydän- että aivoinfarktit ovat vähentyneet merkittävästi. Se kertoo siitä, että diabeteksen ehkäisyssä ja hoidossa on tapahtunut myönteistä kehitystä. Diabetes löydetään nykyään entistä aikaisemmin, joten hoito pääsee alkamaan varhaisemmassa vaiheessa ja se aloitetaan tehokkaammin kuin ennen.

Ovatko kaikki lisäsairaudet vähenemässä?
- Valitettavasti eivät. Vaikein tilanne on jalkaongelmissa, sillä jalka-amputaatioiden väheneminen pysähtyi vuonna 2005 ja sen jälkeen niiden määrä on ehkä jopa hitusen noussut. Lisääntymässä ovat pienet amputaatiot esimerkiksi varpaissa. Jalkojenhoitajia ja jalkaterapeutteja ei edelleenkään ole tarpeeksi, eivätkä diabeetikoita hoitavat ammattilaiset ohjaa diabeetikkoja tarpeeksi usein jalka-asiantuntijoiden vastaanotolle.

Yllättikö mikään Diabetesbarometrin tieto?
- Se yllätti, että masennus on diabeetikoilla vielä yleisempää kuin on oletettu. Vuonna 2007 depressiota oli tyypin 1 diabetesta sairastavista miehistä 9 prosentilla ja naisista 13,5 prosentilla. Tyypin 2 diabetesta sairastavista miehistä 12 prosenttia ja naisista 18 prosenttia oli vuoden aikana ostanut depressiolääkettä tai ollut hoidossa masennuksen vuoksi.
- Depression lisääntyminen kertoo terveydenhuollolle, että diabeetikoiden kokonaisvaltainen huomioiminen on todella tärkeää. Verensokerin hoitaminen ei riitä, vaan pitää entistä enemmän ottaa huomioon mieliala ja elämänlaatu.

Miten diabeteksen hoitotasapaino on kehittynyt?
- Tilanne on paranemaan päin. Yli 60 prosentilla tyypin 2 diabeetikoista pitkän aikavälin verensokeritasoa kuvaava Hba1c on jo alle 7 prosenttia. Tyypin 1 diabeetikoilla tilanne ei ole aivan yhtä hyvä, mutta heistäkin 27 prosentilla verensokeritasapaino on hyvä. Hälyttävän korkeita tai matalia verensokeritasoja on enää vain 15 prosentilla tyypin 1 diabeetikoista ja hyvin harvoilla tyypin 2 diabeetikoilla.

Millainen tyypin 1 diabeteksen ennuste on nyt?
- Tyypin 1 diabeetikoiden määrä lisääntyy edelleen nopeahkossa tahdissa. Periytyvyydestä on saatu paljon tietoa, mutta diabeteksen syntyyn vaikuttavista ulkoisista tekijöistä tiedetään vähemmän. Sairauden ehkäisyä tutkitaan kuitenkin vilkkaasti.
- Verensokeritasapainossa on tapahtunut hidasta, mutta myönteistä kehitystä, ja hyvässä hoitotasapainossa olevien määrä kasvaa. Lisäsairaudet vähenevät. Ensimmäiseen sydäninfarktiin sairastuminen on vuosikymmenessä laskenut naisilla 40 ja miehillä 33 prosenttia ja ensimmäiseen aivoinfarktiin sairastuminen naisilla 52 ja miehillä 37 prosenttia. Yhä harvemmalle kehittyy aktiivihoitoon johtava munuaisten vajaatoiminta.

Millainen on tyypin 2 diabeteksen ennuste?
- Tyypin 2 diabeetikoiden ennuste on parantunut vielä enemmän kuin tyypin 1 diabeetikoiden. Tyypin 2 diabetes todetaan entistä varhaisemmassa vaiheessa, joten hoitokin voidaan aloittaa aikaisemmin, ja silloin sitä on helpompi toteuttaa.
- Tyypin 2 diabeetikoiden verensokeritasapaino kehittyy suotuisasti, ja valtaosa heistä on hyvässä hoitotasapainossa. Huonossa hoitotasapainossa olevien määrä vähenee, samoin lisäsairaudet. Kymmenessä vuodessa ensimmäiseen sydäninfarktiin sairastuminen on laskenut naisilla 44 ja miehillä 40 prosenttia, aivoinfarkteissa laskua on naisilla 42 ja miehillä 34 prosenttia.

Mitä pitäisi hoitaa tehokkaammin?
- Verenpaineen hoito ei mittausten valossa näytä olevan kunnossa: hyvän verenpainetason saavuttaa vain pieni osa diabeetikoista. Lisäksi suomalaisten vyötärönympärys kasvaa ja paino nousee edelleen.
- Diabeteksen hoidon pitäisi olla ihmisen kokonaisvaltaista huomioimista. Hoito tehostuu, kun pyritään hoidon jatkuvuuteen, eli siihen että diabeetikko tapaa vastaanotolla samat ammatti-ihmiset vuodesta toiseen.

________________________________________________________________________________________
 
Mitä diabeteksen hoito maksaa?


Diabeteksen hoitokustannukset on laskettu useiden vuosien tauon jälkeen. Vuonna 2007 diabeteksen hoito maksoi yhteiskunnalle 1 350 miljoonaa euroa.
- Siitä 875,5 miljoonaa on diabeteksen aiheuttamia lisäkustannuksia. Summa saadaan, kun vähennetään diabeetikon sairaanhoidon kustannuksista ei-diabeetikon sairaanhoidon kustannukset, tutkija Tiina Jarvala kertoo.
Vuodesta 1998 vuoteen 2007 diabeteksen hoidon kustannukset kasvoivat hieman nopeammin kuin diabeetikoiden määrä, keskimäärin noin kuusi prosenttia vuodessa. Kustannukset vievät koko ajan isomman osan terveydenhuollon budjetista.
Suuriin lukuihin mahtuu onneksi myös pieni hyvä uutinen.
- Diabeetikkoa kohden laskettujen kustannusten kasvu taittuu vuoden 2005 jälkeen. Osaksi se johtuu siitä, että vuoden 2006 alussa voimaan astunut lääkekorvausjärjestelmän uudistus laski korvattavien lääkkeiden tukkuhintoja. Toinen syy ilmeisesti on se, että uudet diabeetikot löydetään aiemmin, jolloin hoito alkaa ennen kuin sairaus on edennyt paljon kustannuksia aiheuttaviin lisäsairauksiin saakka, Tiina Jarvala selittää.
Tyypin 1 diabeetikoilla diabeteksen aiheuttamat lisäsairaudet kuusinkertaistavat ja tyypin 2 diabeetikoilla nelinkertaistavat hoidon kustannukset.
- Jos diabeetikko välttyy lisäsairauksilta, hänen sairaanhoitonsa maksaa kutakuinkin saman verran kuin muun väestön hoito, Tiina Jarvala huomauttaa.

Hoitovälineet huono säästökohde

Koska hoidon kustannukset kasvavat, terveydenhuollossa on pakko ajatella tarkkaan, mihin rahat riittävät. Leikkuri iskee helposti diabeetikon hoitovälineisiin, mutta Tiina Jarvala tietää ne täysin vääräksi kohteeksi.- Hoitovälineistä kertyy minimaalisen pieni osa kaikista kustannuksista. Lisäksi diabeetikko tarvitsee hoitovälineitä, jotta voi hoitaa itseään hyvin. Vain siten voi välttää lisäsairaudet, jotka moninkertaistavat hoidon kustannukset.

Mistä sitten pitäisi ja voisi säästää?
- Tutkimus antoi viitteitä - joskaan ei varmaa näyttöä - että hyvällä lääkehoidolla pystyttäisiin ehkä vähentämään kallista erikoissairaanhoidon vuodeosastohoitoa, Tiina Jarvala sanoo.
Kun Jarvala vertasi eri sairaanhoitopiirien kustannuksia, hän huomasi, että kalleimmassa piirissä hoito maksoi 1,3 kertaa enemmän kuin halvimmassa. Kalleimmassa sairaanhoitopiirissä rahaa kului paljon nimenomaan vuodeosastohoitoon ja vain vähän lääkehoitoon.
- Jokin yhteys asialla on, ja siksi sitä kannattaa ehdottomasti tutkia lisää.
__________________________________________________________________________________________

Rahasta kannattaa puhua

- Miksi aina päivitellään diabeteksen kustannuksia, oman liiton lehdessäkin! saattaa diabeetikko huokaista lukiessaan tätä juttua. - Taas tuntuu, että olen yhteiskunnalle rasittava kuluerä...
- Niin ei kannata, eikä todellakaan tarvitse ajatella, Kuntaliiton hallintoylilääkäri Liisa-Maria Voipio-Pulkki vakuuttaa.
- Jokaisella on yhtäläinen oikeus hyvään hoitoon sairaudesta riippumatta. Diabeteksen kustannuksista on kuitenkin puhuttava, jotta päättäjät ymmärtäisivät, miten tärkeää diabeteksen ehkäisy ja hyvä hoito on. Se auttaa terveydenhuoltoa toimimaan paremmin ja siten diabeetikkoja voimaan paremmin.
Tuoreen Diabetesbarometrin viesti on ilmiselvä: kun diabetesta hoidetaan alusta lähtien hyvin, lisäsairaudet ja hoidon kustannukset vähenevät. Ja mikä tärkeintä, diabeetikon elämänlaatu paranee huimasti. Miksi siis yhä riittää kuntia, joissa kaikki diabeetikot eivät saa tarpeeksi hyvää hoitoa?
- Kun rahaa on vähän jaettavana, diabeteksen kaltaisessa salakavalassa pitkäaikaissairaudessa voi joskus tulla kiusaus ajatella, että eihän tämä ole ihan hätätapaus, puututaan siihen vähän myöhemmin. Jos ajatellaan näin, oikeaa hetkeä ei koskaan tule.
- Lisäksi diabetes on tavallinen tauti, diabeetikoita on paljon. Silloin hoitamisesta voi ikään kuin hohto kadota - ja sitä pahentaa henkilökunnan tiheä vaihtuminen, Voipio-Pulkki erittelee.
Diabeetikko tarvitsee omalääkärin ja -hoitajan ja kestävän hoitosuhteen. Se motivoi henkilökuntaa hoitamaan vastuullaan olevat diabeetikot mahdollisimman hyvin.
- Silloin terveydenhuoltoon sijoitetulla rahalla saadaan muutakin kuin vain rutiinikäyntejä vastaanotolla. Laadukkaaseen hoitoon ei riitä, että lääkärin tai hoitajan ovi käy!
___________________________________________________________________________________________


Palaa otsikoihin



Tulosta tämä sivu
Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä