Tiedätkö mitä syöt?

Diabetes 4/2008

Näin luet pakkausmerkintöjä

Mari Vehmanen

Pakkausmerkinnät paljastavat elintarvikkeesta kaiken olennaisen, joten niiden tulkitsemista kannattaa harjoitella. Vaillinaisiin tuotetietoihin on syytä suhtautua terveen epäluuloisesti.

Ruokaostoksilla käynti voi joskus tuntua vaikealta — ainakin jos haluaa tehdä terveellisiä valintoja. Pakkaukset ovat täynnä pientä pränttiä, joka vilisee prosenttilukuja, numerokoodeja ja vieraita sanoja.

- Moni pelkää, että kaupassa menee hirveästi aikaa, jos pakkausmerkintöjä ryhtyy tutkimaan kunnolla. Parilla ensimmäisellä kerralla tuotetietojen tulkitseminen voikin olla hidasta, mutta pian homma alkaa sujua tottuneesti, ravitsemusterapeutti Eliina Aro Diabetesliitosta rohkaisee.

- Hyvien valintojen tekemisessä kaiken lähtökohta on verrata saman ryhmän tuotteita toisiinsa. Yhden paketin tiedot eivät paljon paljasta siinä vaiheessa, kun vasta opettelee lukemaan merkintöjä.

Kaikissa elintarvikepakkauksissa on ensinnäkin ainesosaluettelo. Se listaa tuotteeseen käytetyt raaka-aineet suuruusjärjestyksessä.

- Joissakin paketeissa ei juuri muuta tietoa olekaan. Kannattaa kuitenkin olla terveen epäluuloinen ja suosia tuotteita, joista kerrotaan lisäksi ravintosisältö. Sen puuttuminen saattaa viitata siihen, että valmistajalla on jotain peiteltävää, Eliina Aro sanoo.

Diabetestuotteita ei tarvita

Tuotepaketeissa näkyy edelleen paljon epämääräisiä lupauksia, vaikka lainsäädäntö pyrkii karsimaan niitä. ”Sopiva diabeetikolle” tai ”kuntoilijan valinta” kääreessä saatetaan suitsuttaa.

- Tällaiset väitteet eivät anna oleellista tietoa tuotteesta. Yksityiskohtaisista ravintotiedoista on edelleen selvitettävä, millainen tuote todella on, Eliina Aro huomauttaa.

Hänen mukaansa mitään erityisiä diabetestuotteita ei oikeastaan ole edes olemassa. Sorbitolilla makeutettu rasvainen keksi ei ole diabeetikolle sen parempi valinta kuin tavallinen pikkuleipä.

- Ainakaan ei pidä luulla, että niin kutsuttuja diabetestuotteita voisi syödä mielin määrin, Eliina Aro varoittaa.

GDA-luku hämmentää

Mainoslauseiden lisäksi myös uudenlaiset pakkausmerkinnät voivat hämmentää kuluttajaa. Elintarviketeollisuusliitto on alkanut ajaa läpi viitteellinen päiväsaanti -merkintöjä, jollaisia monessa muussa maassa on käytetty jo pitkään. Tämä GDA:ksi kutsuttu tieto ilmoittaa, kuinka suuren osan ihmisen vuorokauden ravinnontarpeesta tuote tyydyttää.

- Viitteellinen päiväsaanti -merkintä ei ole aivan ongelmaton juttu. Joskus siitä voi olla apua, mutta toisinaan se saattaa jopa vaikeuttaa tuotteiden vertaamista toisiinsa, Eliina Aro sanoo.

GDA-tieto perustuu kuviteltuun keskivertoihmiseen, joka kuluttaa päivässä 2 000 kilokaloria. Valta-osalla todellinen ravinnontarve on kuitenkin jotain muuta.

- Lisäksi GDA-luku pitää paikkansa vain silloin, kun ihminen syö tuotetta juuri valmistajan ilmoittaman annoksen verran, Eliina Aro tähdentää.

Hän kehuu suomalaisten yritysten pakkausmerkintöjä pääosin asiallisiksi ja kattaviksi.

- Valitettavasti havaittavissa on kehitystä osin huonompaan suuntaan. Onneksi kaikki me kuluttajat voimme äänestää teoillamme ja suosia tuotteita, joiden merkinnät ovat kunnossa.

Näin luet pakkausmerkintöjä

Lista elintarvikkeen ravintosisällöstä kertoo, paljonko tuotteessa on energiaa, proteiinia, hiilihydraatteja, rasvaa, kuitua ja natriumia.

Määrä
Elintarvikkeiden ravintoainesisältö ilmoitetaan aina sadasta grammasta kiinteää ruokaa tai desilitrasta nestettä. Joskus tiedot annetaan lisäksi kappaleittain, esimerkiksi yhdestä keksistä tai suklaapatukasta.

Ravintoainesisältöluettelon tiedot on suhteutettava syötävän annoksen kokoon. Esimerkiksi jukurttipurkissa voi olla jukurttia 125 grammaa. Yhden purkin ravintomäärän saa silloin selville kertomalla luettelossa ilmoitetut luvut numerolla 1,25.

Energiamäärä
Energiamäärällä on merkitystä ennen kaikkea silloin, kun on tarvetta tarkkailla painoa. Energiasisältöjen vertaaminen auttaa hahmottamaan, minkä verran eri tuotteita voi syödä. Jokaisen oma valinta on, haluaako suosia vähäkalorisia ruokia vai vähentää syömäänsä ruokamäärää. Kumpikin keino tepsii liikakiloihin.

Hiilihydraatit
Diabeetikolle hiilihydraattien kokonaismäärä on tärkeä tieto. Sen avulla oikean ateriainsuliiniannoksen laskeminen helpottuu. On vain muistettava tarkistaa, millaisesta annoksesta hiilihydraatit on ilmoitettu.

Rasva
Terveellisiin valintoihin pyrkivälle rasvapitoisuus on usein se ykkösjuttu, joka kannattaa ensimmäisenä tarkistaa tuoteselosteesta. Rasvan kokonaismäärän lisäksi on syytä tarkistaa myös sen laatu. Mitä suurempi osa tuotteen rasvoista on pehmeitä rasvoja, sitä parempi.

Painosta ja terveydestä riippuu, kuinka tiukasti rasvankulutusta on syytä rajoittaa. Normaalipainoisen ei tarvitse aina valita vähärasvaisinta vaihtoehtoa, kunhan nauttii pääasiassa pehmeitä rasvoja. Kiloja karistavan puolestaan täytyy tarkkailla rasvansaantiaan tarkemmin. Silti laihduttajankaan ei ole järkevää tai edes mahdollista syödä täysin rasvatonta ruokaa.

Muutamat nyrkkisäännöt sopivat jokaiselle. Valitse aina jauhelihalaatu, jossa on korkeintaan 10 prosenttia rasvaa. Suosi 17 prosenttia tai vähemmän rasvaa sisältäviä juustoja.

Kuitu
Viljatuotteissa kuitu on terveystietoiselle keskeinen valintakriteeri. Leivän nimi ei kerro yksin mitään. ”Ruissämpylä” saattaa olla pääosin vehnää ja ”rouhepalassa” täysjyväjauhon määrä olematon.

Yli kymmenen prosenttia on leivälle oikein hyvä kuitutaso. Ainesosaluetteloa kannattaa silloinkin vilkaista: on hyvä merkki, jos täysjyväjauhot on mainittu ensimmäisenä.

Natrium
Turhaa suolankäyttöä on kaikkien syytä karsia valitsemalla vähäsuolaisimpia tuotteita. Sopiva suolaisuusaste vaihtelee eri tuoteryhmissä. Esimerkiksi leivistä kannattaa valita laatuja, joissa suolaa on alle prosentti, leikkeleissä taas jo alle 1,4 prosentin suolaisuustaso on varsin hyvä.

Palaa otsikoihin