Lääkehoito

30.11.2007

Joustava diabeteksen hoito alkaa hiilihydraattien arvioinnista

Diabetes 11/2007

Ravitsemusterapeutti Eija Ruuskanen, Diabetesliitto

Pikainsuliinia käyttävällä tyypin 1 diabeetikolla on monta hyvää syytä opetella arvioimaan ruokien hiilihydraattimääriä. Oma hyvinvointi on niistä tärkein.

Pikainsuliini annostellaan aterian sisältämän kokonaishiilihydraattimäärän mukaan. Hiilihydraattipitoisia ruokia ovat esimerkiksi viljatuotteet, hedelmät, marjat, peruna ja nestemäiset maitotuotteet.

Kun kerran näkee sen vaivan, että opettelee hiilihydraattien ja pikainsuliinin yhteispelin, palkintona on joustava, tarkoista kellonajoista riippumaton hoito, joka sallii silloin tällöin myös herkuttelun. Sama keino tepsii usein myös verensokerin heittelyyn.

Selvitä insuliinintarpeesi

Elise sairastui diabetekseen 40 vuotta sitten. Hän on aina hoitanut diabetestaan hyvin, mutta pikainsuliini on antanut hänelle lisää vapautta elämiseen. Vanhat insuliinihoidot olivat kaavamaisia, ja ruoka-aikojen piti olla hyvin säännöllisiä. Silloin ”koko kolhoosi söi, kun oli Elisen ruoka-aika” – sillä seurauksella, että hän joutui tekemään ruuat.

Nyt hän voi elää samassa rytmissä kuin muut. Pikainsuliinin Elise pistää yleensä juuri ennen ruokailua nähtyään millaisen ruoka-annoksen on koonnut. Aterianjälkeiset verensokerinmittaukset ovat auttaneet häntä selvittämään, paljonko pikainsuliinia hän tarvitsee erilaisille hiilihydraattimäärille.

Kun käytössä on monipistoshoito ja pikainsuliini, säännöllisiä ateria-aikoja ja ateriakokoja ei insuliinihoidon vuoksi tarvita (niistä on toki hyötyä muulla tavoin). Uudet insuliinit eivät kuitenkaan itsestään ratkaise diabeteksen hoidon ongelmia: ne helpottavat diabeteksen hoitamista vain, jos niitä opettelee käyttämään.

Oppiakseen annostelemaan pikainsuliinia oikein diabeetikon täytyy selvittää, kuinka paljon hän tarvitsee ateriainsuliinia kymmentä hiilihydraattigrammaa kohti vuorokauden eri aikoina. Se selviää mittaamalla verensokeri ennen ateriaa ja 1,5–2 tuntia aterian jälkeen. Pikainsuliinin annos on ollut sopiva, jos verensokeri nousee ateriaa edeltävästä tasosta korkeintaan 2–3 mmol/l.

Pikainsuliinin tarve on aina yksilöllinen: yleensä se on 0,5–2 yksikköä insuliinia kymmentä hiilihydraattigrammaa kohti, mutta vaihteluväli voi olla suurempikin. Lisäksi tarve vaihtelee samallakin ihmisellä eri aikoina ja eri tilanteissa. Esimerkiksi aamupalalle pikainsuliinia tarvitaan usein enemmän ja iltapalalle vähemmän kuin muille aterioille.

Jos pystyy ennalta arvioimaan, paljonko aterialla aikoo syödä, pikainsuliini kannattaa pistää juuri ennen ruokailua. Joissakin tilanteissa voi olla paikallaan pistää pikainsuliini vasta aterian jälkeen. Jos esimerkiksi ravintolassa tai kyläpaikassa ei tiedä, maistuuko tarjottu ruoka, pikainsuliinin voi pistää heti syömisen jälkeen, jolloin syödyn ruuan hiilihydraattien määrä on helppo arvioida.

Kirjanpito helpottaa oppimista

Riitalla on ollut tyypin 1 diabetes 35 vuotta. Siirryttyään käyttämään pikainsuliinia hänen verensokeritasapainonsa meni sekaisin ja hän huomasi, että vanhat ruokavalio-ohjeet eivät enää toimineet.

Diabeteskeskuksen kurssin ensimmäisellä jaksolla Riitta opetteli arvioimaan ruokien hiilihydraattimääriä ja kurssijaksojen välillä hän arvioi hiilihydraatit joka aterialla. Hän kirjasi hiilihydraattimääriä seurantavihkoon insuliiniannosten ja verensokeriarvojen rinnalle.

Kun Riitta alkoi annostella pikainsuliinin aterioiden hiilihydraattimäärien mukaan, hänen verensokeritasonsa parani, ja matalia verensokeriarvoja on ollut aikaisempaa harvemmin. Myös Riitan lääkäri pystyy nyt paremmin neuvomaan potilastaan pikainsuliinin annostelussa, kun hänellä on enemmän tietoa ohjauksen perustaksi.

Pikainsuliinit ovat lisänneet ruokien hiilihydraattimäärien arvioinnin merkitystä. Huolellinen kirjanpito on auttanut monia pikainsuliinin oikean käytön opettelussa. Jos esimerkiksi muutaman päivän ajan merkitsee seurantavihkoon tai itse tehtyyn taulukkoon ennen aterioita ja niiden jälkeen mitatut verensokeriarvot, pistetyt pikainsuliiniannokset ja syödyt hiilihydraattimäärät, merkintöjen perusteella voi tehdä päätelmiä siitä, paljonko pikainsuliinia kullakin aterialla tarvitaan.

Hyvästä kirjanpidosta on hyötyä myös lääkärille ja diabeteshoitajalle, jos heiltä toivoo saavansa apua ja ohjeita pikainsuliinin annostelussa. Jatkuvaa hiilihydraattimäärien kirjaamista ei tietenkään tarvita. Kun perustyön tekee hyvin, jatkossa pääsee helpommalla.

Suuressa annoksessa ei välttämättä ole paljon hiilihydraattia

Matilla on ollut diabetes 10 vuotta. Aikaisemmin hän pisti pikainsuliinia lautasen koon mukaan. Jos ruokaa oli paljon, esimerkiksi iso pihvi ja suuri annos salaattia, hän pisti reilun annoksen pikainsuliinia, kun taas leipäateriaa varten hän pisti vain vähän insuliinia.

Hiilihydraattien arviointiin perehdyttyään hän löysi monta syytä sille, miksi hänen verensokerinsa käyttäytyi joskus aterian jälkeen täysin ennakoimattomasti. Matille oli yllätys, että iso pihviateria sisältää huomattavasti vähemmän hiilihydraattia kuin sämpylä- ja jukurttieväs. Hän arveli, että liian suurten pikainsuliiniannosten pistäminen oli aiheuttanut hänelle napostelun tarvetta, vaikka verensokeri ei välttämättä laskenut liian alas.

Jos verensokeri heittelee selittämättömästi, kannattaa tarkistaa, ovatko pikainsuliiniannokset sopivia aterioiden hiilihydraattimäärille. Verensokerin heittelylle voi olla toki muitakin syitä, mutta esimerkiksi monet Diabeteskeskuksen kurssilaiset ovat onnistuneet tasaamaan verensokerinsa liiallista vaihtelua opittuaan arvioimaan ruokien hiilihydraattimääriä ja pistämään pikainsuliinia sen mukaan.

Erityisen tärkeää on muistaa, että joissakin ruuissa on yllättävän vähän hiilihydraattia. Lämpimistä ruuista tällaisia ovat esimerkiksi kasviskeitot ilman perunaa, munakkaat ja ateriat, joissa on iso pihvi pienen perunan kera. Tällaisille aterioille pikainsuliinia voi helposti annostella liikaa, kun ruokamäärä näyttää suurelta.

Pikainsuliini poistaa välipalatarpeen

Timolla oli vuosikausien ajan ateriainsuliinina lyhytvaikutteinen insuliini. Kun hän alkoi käyttää pikainsuliinia, hän iloitsi siitä, että hänen ei enää tarvinnut syödä välipaloja. Niiden pois jättäminen oli kuitenkin yllättävän vaikeaa: esimerkiksi töissä aamu- ja iltapäiväkahvilla hän söi aina pari leipäpalaa vanhasta tottumuksesta.

Yllätyksekseen Timo huomasi, että hänelle tuli huono omatunto välipalojen poisjättämisestä, vaikka verensokeri pysyi hyvänä. Nyt hän syö välipalaa vain, jos hänellä on nälkä tai kahvilla on tarjolla jotain herkullista syötävää, ja pistää silloin pikainsuliinia välipalan hiilihydraattimäärän mukaisesti.

Pakollisten välipalojen poisjääminen on tehnyt hyvää Timon painolle.

Pitkään diabetesta sairastaneet ovat käyttäneet aikaisemmin ateriainsuliinina lyhytvaikutteista insuliinia. Lyhytvaikutteinen ateriainsuliini poikkeaa vaikutusajaltaan pikainsuliinista. Lyhytvaikutteisella insuliinilla on ns. häntävaikutus, minkä vuoksi sitä käyttävä tarvitsee välipalan yleensä 2–3 tuntia pääaterian jälkeen, jotta verensokeri ei laskisi liikaa.

Pikainsuliinin vaikutusaika on lyhyt, joten välipaloja ei tarvita. Välipalojen poisjättäminen ei ole ollut kaikille helppoa, kun niistä on vuosien varrella tullut tapa. Vanhasta tottumuksesta syödyt välipalat voivat olla yksi liian korkean verensokerin syy, jos niitä varten ei muista pistää pikainsuliinia.

Aina pikainsuliinia ei tosin tarvita. Pikainsuliinia käyttävän täytyy verensokeria mittaamalla selvittää, millaiselle hiilihydraattimäärälle hän tarvitsee pikainsuliinia. Useimmat eivät tarvitse pikainsuliinia 10–15 grammaa hiilihydraattia sisältäville välipaloille, mutta sitä suuremmille hiilihydraattimäärille pikainsuliini on yleensä syytä pistää.

Liikasyöminen lihottaa, vaikka verensokeri olisi kunnossa

Marja-Liisa siirtyi pikainsuliiniin heti kun sitä sai. Silloin sitä kutsuttiin raketti-insuliiniksi, ja Marja-Liisa päätti kokeilla ”raketin rajoja”. Hän huomasi, että verensokeri pysyi hyvänä, vaikka hän kuinka herkutteli kaikella sillä, mistä hän oli aiemmin joutunut kieltäytymään.

- Painohan siinä nousi, ja palasin takaisin ruotuun, hän muistelee.

Marja-Liisa huomasi, että vanhassa hoitomuodossa oli sellaisia hyviä asioita, joita kannattaa edelleen hyödyntää, eli arjen säännöllinen ateriarytmi ja kohtuullisen kokoiset ateriat. Ne auttoivat entisiin mittoihin palautumisessa.

- En kuitenkaan vaihtaisi monipistoshoitoa ja pikainsuliinia, sillä nyt minun on mahdollista elää arkena säännöllisesti ja terveellisesti, mutta juhlissa voin joustaa mielin määrin, Marja-Liisa iloitsee.

Monipistoshoito ja pikainsuliini mahdollistavat hyvinkin joustavat ruoka-ajat ja runsaan herkuttelun, mutta terveellistä ruokailua arjessa ei kannata unohtaa, jos haluaa hallita painoa ja pitää esimerkiksi veren rasva-arvot kurissa.

Tarvittaessa voi jättää vaikkapa lounasruuan pois, ja silloin ei tarvita pikainsuliiniakaan. Jatkuvaa tapaa tällaisesta ei kuitenkaan kannata ottaa, sillä kokemus on osoittanut että syömättömyys päivällä usein kostautuu iltasyöpöttelynä. Muutenkin kovin epäsäännöllinen ruokailu voi vaikeuttaa ruokamäärien hallintaa.


Lisätietoa hiilihydraateista:
- www.diabetes.fi > Tietoa diabeteksesta > Hiilihydraattitaulukko
- Tyypin 1 diabetes – Opas nuoruustyypin diabeetikolle. Diabetesliitto
- elintarvikkeiden pakkausmerkinnät
- Diabetes ja ruoka. Diabetesliitto


Palaa otsikoihin



Tulosta tämä sivu
Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä