Diabetes ja muut sairaudet

11.3.2011

Sairaus sekoittaa sokeritasapainon

Diabetes 2/2011

TUIJA MANNERI

Kuume tai vatsatauti tarkoittaa diabeetikolle erityisen tarkkaa verensokerin seurantaa. Sairastaminen lisää insuliinintarvetta ja happomyrkytyksen vaaraa.

Kun diabeetikko sairastuu vaikkapa tuiki tavanomaiseen nuhakuumeeseen, verensokeri alkaa kohota.

- Syy löytyy stressihormoneista, joita sairaudet ja tulehdukset lisäävät elimistössä, diabeteslääkäri Atte Vadén Tampereen terveyskeskuksesta selittää.

Stressihormonit ovat insuliinin vastavaikuttajahormoneja. Kovissa tulehduksissa ja kuumetaudeissa ne aiheuttavat insuliiniresistenssiä eli insuliinin tehottomuutta.

Kun stressi heikentää insuliinin vaikutusta, terveen ihmisen haima pystyy lisäämään insuliinintuotantoaan sairautta vaativalle tasolle, mutta diabeetikon on itse osattava lisätä insuliiniannoksiaan. Siksi tautivuoteen pohjallakin täytyy yrittää jaksaa mitata verensokeria tiheästi ja säätää lääkitystä tarpeen mukaan.

- Rajussa vatsataudissa verensokeriarvo on syytä tarkistaa jopa tunnin parin välein, jos on epävarmuutta insuliinin riittävyydestä, Vadén neuvoo.

Paljonko tarvitsen lisää insuliinia?

Diabeteksen tyypistä ja tilanteesta sekä sairauden laadusta ja vaikeusasteesta riippuu, paljonko insuliinin tarve kasvaa tai pitääkö ehkä tablettilääkitystä jotenkin muuttaa. Pahimmillaan insuliinintarve voi jopa kolminkertaistua muutamassa tunnissa.

- Perusnyrkkisääntö kuumetaudeissa on, että asteen lämmönnousu lisää insuliinitarvetta 25 prosenttia. Yli 39 asteen kuume voi siis tarkoittaa, että insuliinia tarvitaan puolet enemmän kuin terveenä, Vadén selittää.

Vatsataudista tekee erityisen hankalan se, että ruoka ja juoma eivät tahdo pysyä sisällä, mutta insuliinintarve lisääntyy kuitenkin voimakkaasti. Tilanne vaatii yleensä verensokerin jatkuvaa korjailua pikainsuliinilla.

- Insuliinin annostelu on aina yksilöllistä, mutta jos verensokeri on 10–15 mmol/l, lisätään yleensä ateriainsuliinia yhdestä kahteen yksikköä. Jos arvo on 15–20 mmol/l, lisätään kahdesta neljään yksikköä ja jos yli 20 mmol/l, lisätään neljästä kuuteen yksikköä, Vadén opastaa.

Jos verensokeri ei lähde laskuun tai mittauksessa ilmenee happoja, korjausannoksia on syytä nostaa vielä 30–50 prosenttia.

- Lyhytvaikutteisella ateriainsuliinilla lisäykset tehdään neljän tunnin välein ja pikainsuliinilla kahden tunnin välein. Perusinsuliineista NPH:ta tai detemir-insuliinia voidaan myös lisätä, mutta glargiinia ei kannata lisätä lyhyessä taudissa, Vadén kertoo.

Happomyrkytys kehittyy nopeasti

Koska insuliinintarve sairastaessa kasvaa ja jopa moninkertaistuu, mielessä on aina pidettävä happomyrkytyksen eli ketoasidoosin vaara.

Happoja syntyy, kun insuliinia on veressä liian vähän. Insuliinin puute estää soluja polttamasta sokeria, jolloin elimistö ottaa polttoainetta hajottamalla nopeasti rasvakudosta. Tällöin verenkiertoon kertyy ketoaineita, jotka happamoittavat verta. Liiallinen happamuus vaarantaa elimistön toiminnan ja ihminen joutuu hengenvaaraan.

Happomyrkytys kehittyy yleensä 6–24 tunnissa.

- Kun verensokeriarvo on yli 15 mmol/l, eikä lähde korjausinsuliinilla laskuun, on syytä mitata happoarvot verestä tai virtsasta, Atte Vadén neuvoo.

Lisäinsuliinia on otettava niin paljon – tarvittaessa hurjankin suurelta tuntuva määrä – että verensokeri laskee alle arvon 10 mmol/l, eikä happoja synny.

Jos verensokeri ei laske tai se yhä vain nousee, on lähdettävä lääkäriin.

- Happoarvot on tarkistutettava päivystyksessä aina, jos verensokeri on 20 mmol/l, eikä se laske pikainsuliinilla, eikä happoja pysty itse mittaamaan omalla verensokerimittarilla tai kotona ei ole virtsaliuskoja happojen mittaamiseen, Vadén tähdentää.

Hyvä hoitotasapaino edistää toipumista

Syömistä ja juomista ei saa sairaana unohtaa. Kuivuminen on erityisen vaarallista diabeetikoille, ja hiilihydraatteja tarvitaan solujen energiaksi.

Aikuinen, insuliinihoitoinen diabeetikko tarvitsee sairastaessaan vuorokaudessa vähintään 150 grammaa hiilihydraattia jossain muodossa – mieluiten tasaisesti pitkin päivää aina valveilla ollessa. Jos mitään muuta ei pysty syömään tai juomaan, kannattaa yrittää juoda esimerkiksi lasillinen makeaa mehua kerran tunnissa.

Joskus vatsataudissa insuliinintarve voi jopa pienentyä, jos syö oikein huonosti, mutta tauti on muuten vähäoireinen.

- Perusinsuliinin antamista ei saa koskaan lopettaa, mutta ateriainsuliinia ehkä täytyy vähentää, jos verensokeritaso laskee alle arvon 4 mmol/l. Vähennystarpeen näkee, kun mittaa verensokeria säännöllisesti, Atte Vadén sanoo.

Hyvä tavoite sairauspäivien verensokeriarvoksi on normaali, hieman alle 10 mmol/l. Se vahvistaa elimistön puolustuskykyä ja edistää toipumista.

- Kovin tiukkana ei sairaana jaksa tai voikaan olla, mutta liian korkea verensokeritaso, eli 15–20 mmol/l, heikentää selvästi paranemista. Silloin tauti saattaa pitkittyä ja vaikeutua. Esimerkiksi normaali hengitystieinfektio voi johtaa keuhkokuumeeseen tai ruusu jalassa ei lähdekään paranemaan, vaan leviää, Vadén varoittaa.

Tablettihoidossa voi tarvita tauon

Tyypin 2 diabeteetikoilla tulehdussairaudet voivat joskus vaikuttaa metformiinitablettien käyttöön.

- Etenkin vanhempien diabeetikoiden kannattaa pitää tauko tablettien käytössä rajussa taudissa kuten munuaisaltaan tulehduksessa tai keuhkokuumeessa, Atte Vadén sanoo.

- Korkea kuume ja kuivuminen heikentävät munuaisten toimintaa ja vähentävät metformiinin poistumista elimistöstä, mikä lisää maitohappoasidoosin riskiä eli vaaraa, että elimistöön kertyy liikaa laktaattia.

Maitohappoasidoosin vaara on todennäköisin, jos munuaisten toiminta on heikentynyt jo ennen sairautta.

Tablettilääkkeistä sulfonyyliureat lisäävät insuliinin eritystä. Vaarana on verensokerin lasku liian matalaksi, jos vatsataudin tai kuumeen vuoksi on pitkään juomatta ja syömättä.

- Pitkä ripulitauti on hankala tauti myös insuliinihoitoisella tyypin 2 diabeetikolla. Jos elimistössä on liikaa insuliinia, vaarana on insuliinisokki. Jos taas insuliinia on liian vähän, verensokeri nousee herkästi hyvin korkealle. Diabeetikko joutuu tasapainottelemaan kapealla terällä siinä välissä, ja osastohoito voi olla tarpeen, samoin kuin tyypin 1 diabeetikon hankalassa vatsataudissa, Atte Vadén kuvailee.

Sairaalamatka tai insuliinin aloitus on tarpeen myös sellaiselle tyypin 2 diabeetikolle, jonka verensokeritaso nousee tulehdussairauden myötä pysyvästi yli arvon 10 mmol/l. Se merkitsee, että tablettihoito ei enää riitä, vaan tarvitaan insuliinia.

- Näin voi käydä esimerkiksi pitkittyneissä tulehdustaudeissa. Sairaus saattaa olla se sysäys, jonka jälkeen kakkostyypissäkin tarvitaan pistoshoitoa, Vadén toteaa.


Palaa otsikoihin



Tulosta tämä sivu
Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä