Diabetes ja muut sairaudet

Charcot'n jalka voi vammauttaa

Diabetes 5/2006

Katse jalkoihin

Charcot on vaikea tunnistaa ja hoitaa

Mari Vehmanen

Jan Vuokon jalka paranee ennalleen, kiitos asiantuntevien lääkäreiden ja onnenkin. Kaikille ei käy yhtä hyvin.

Turkulainen Jan Vuokko koki melkoisen järkytyksen viime syksynä.

- Luulin, että jalassani on jokin pieni urheiluvamma, ehkä venähdys, joka hoidettaisiin nopeasti kuntoon. Diabetesjalkapoliklinikalla kuulinkin aivan toisenlaiset terveiset. Jalalla ei voisi ottaa askeltakaan pitkään aikaan. Sain saman tien kepit käteen ja kipsin koipeen.

Diagnoosiksi annettiin nimi, jota Jan Vuokko ei ollut ennen kuullutkaan: Charcot.

- En voinut muuta kuin ihmetellä. Jalkahan oli terveen näköinen, eikä mitenkään erityisen kipeä. Vain nilkka oli turvoksissa, ja siihen oli ilmestynyt kyhmy.

Opettelu uuteen elämänvaiheeseen ja sauvojen kanssa liikkumiseen alkoi välittömästi.

- Menin sulattelemaan uutista sairaalan kahvioon. Huomasin, että edes kahvikupin kuljettaminen pöytään ei ole enää itsestäänselvyys vaan asia, johon tarvitsen apua.

Alkuhämmästyksen jälkeen kaikki on kuitenkin sujunut hyvin. Jan Vuokko kulkee edelleen kainalosauvojen ja kipsin kanssa, mutta hän saa jo hieman rasittaa jalkaansa. Nilkan turvotus ja kyhmy ovat lähes poissa.

Paras uutinen on se, että jalka ja nilkka paranevat oletettavasti täysin ennalleen.

Onni onnettomuudessa

Jan Vuokko saa kiittää hyvästä ennusteestaan sekä tuuria että häntä hoitaneita lääkäreitä.

- Onneksi en jäänyt pitkäksi ajaksi ihmettelemään jalan turpoamista, vaan menin asiantuntevan urheilulääkärin puheille. Hän epäili heti, että kyse on muustakin kuin tavallisesta venähdyksestä. Pääsin kattaviin tutkimuksiin, ja minua kehotettiin välttämään liikuntaa.

Hieman myöhemmin magneettikuvaus ja käynti TYKS:n diabetesjalkapoliklinikalla varmistivat alkuvaiheen Charcot-diagnoosin.

Sairastumisensa jälkeen Jan Vuokko on hakenut käsiinsä kaiken mahdollisen tiedon Charcot'sta. Nyt hän tietää, että pahemminkin olisi voinut käydä.

- On paljon surullisia tapauksia. Moni muu diabeetikko on saanut oikeaa hoitoa liian myöhään, ja jalka on jäänyt lopullisesti toimintakyvyttömäksi.

Jan Vuokko kertoo lähteneensä mukaan tähän haastatteluun voidakseen ehkä pelastaa jonkun kohtalotoverinsa jalan.

- Charcot'n jalasta ei ole tarpeeksi tietoa sen paremmin terveyskeskuslääkäreillä kuin meillä diabeetikoillakaan. Charcot-epäilyn pitäisi herätä aina, kun diabeetikolla on tällaisia jalkaoireita. Meidän itsemme vastuulla taas on hakeutua hoitoon ajoissa.

Liikunta elämäntapana

Liikunnan keskeyttäminen on kirpaissut aktiivista yksityisyrittäjää eniten. Säännöllinen urheilu on ollut hänelle aina virkistyksen lähde ja keino pitää verensokeritasapaino hyvänä.

- Olen sairastanut diabetesta 30 vuotta, eli 16-vuotiaasta lähtien. Säännöllisten elämäntapojen ansiosta olen päässyt tosi hyvin niskan päälle taudissani. Ennen tätä jalkajuttua minulla ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia.

- Kokemukseni siis osoittavat, että Charcot voi iskeä hyvästä hoitotasapainosta huolimatta. Tämä on aikamoista arpapeliä.

Jan Vuokko odottaa jo innokkaasti pääsyä takaisin lenkkipoluille ja laskettelurinteisiin.

- Olen ottanut sellaisen asenteen, että jalka kyllä tulee kuntoon. Tämä liikkuminen monta kuukautta kipsin kanssa on välivaihe, joka on vain kestettävä. Nyt ainakin osaan arvostaa terveyttäni vielä entistä enemmän.

--------------------------------------------------------------------------------

Charcot on vaikea tunnistaa ja hoitaa

Neuroartropatia eli Charcot'n jalka on suhteellisen harvinainen mutta vakava diabeetikoiden jalkaongelma. Sairaudessa jalan luiden hajoaminen kiihtyy. Lopulta luut pirstoutuvat, ja jalkaterän muoto muuttuu usein pysyvästi.

Oireita ovat jalan turpoaminen, kuumotus ja punotus. Kipua on hyvin vähän tai ei ollenkaan.

- Oikean diagnoosin tekeminen on hyvin haastavaa. Alkuvaiheen neuroartropatia paljastuu varmasti vain magneettikuvassa, tavallinen röntgenkuva ei siihen riitä, dosentti Jorma Lahtela Tampereen yliopistollisesta sairaalasta sanoo.

Ajoissa havaittu ja hoidettu Charcot paranee täydellisesti. Hoitona on jalan luihin kohdistuvan rasituksen vähentäminen kipsisaappaan ja kyynärsauvojen avulla. Kipsiä käytetään pitkään, usein 6–9 kuukautta, kunnes luut ovat jälleen vahvistuneet.

Jos apu viivästyy ja luut ehtivät romahtaa, jalka saattaa jäädä lopullisesti toimintakyvyttömäksi tai se voidaan joutua jopa amputoimaan.

- Tämän vuoksi hälytyskellojen pitäisikin soida aina, kun diabeetikolla on turvotusta vain toisessa jalassa. Jalkaa on syytä hoitaa Charcot'na ja sen rasittaminen on lopetettava, vaikka oireiden aiheuttaja myöhemmin paljastuisikin joksikin muuksi.

Yleisimpiä Charcot-jalan vääriä diagnooseja ovat ruusu ja trombi.

- Tietoisuus Charcot'sta lääkäreiden keskuudessa on onneksi kasvamaan päin, mutta koulutusta tarvitaan edelleen lisää, Lahtela toteaa.

Pelkästään TAYS hoitaa vuodessa kymmeniä Charcot-tapauksia.

Jalkoja syytä seurata

Jalkojenhoitaja Jaana Huhtanen Diabetesliitosta on saanut työssään nähdä, millaista elämä pahaksi päässeen Charcot'n jalan kanssa on.

- Erikoisjalkineiden käyttöä on usein jatkettava koko loppuelämän. Kun luiden romahtaminen on aiheuttanut pahan asentovirheen, kovettumat ja haavat uhkaavat. On myös arvioitava tarkasti, millainen liikunta sopii jatkossa.

Charcot'n sairastaneen on syytä käydä säännöllisesti tutkimuksissa jalkaterapeutilla tai jalkojenhoitajalla.

- Nähdäkseni taudin ehkäisemiseen on eväitä. Niistä yksi on jalkaa tukevien ja suojaavien kenkien käyttö. Muutenkin jalkoja on varjeltava erilaisilta traumoilta: nyrjähdyksiltä, venähdyksiltä, rasitusvammoilta, luunmurtumilta ja tulehduksilta. Hyvän hoitotasapainon ylläpito on tietysti tärkeää.

Jaana Huhtasen mukaan vieläkin liian moni pitää jalkojen huoltamista vain kosmeettisena juttuna. Hän korostaa diabeetikon oman vastuunoton tärkeyttä.

- Diabeetikko on aina oman sairautensa ammattilainen. Hoitohenkilöstön tehtävä on tarjota tietoa, tukea ja keinoja hoidon seurantaan.

- Diabeetikoiden olisi hyvä tarkkailla jalkojensa kuntoa muutenkin kuin Charcot'n varalta. Aina kun ilmaantuu jotakin tavallisuudesta poikkeavaa, kannattaa käydä asiantuntijan puheilla.

Tunnista merkit

  • Charcot'n jalka kehittyy yleensä pitkään diabetesta sairastaneelle henkilölle, jolla on ennestään todettu neuropatia, eli tunto- liike- tai autonomisen hermoston vaurio.
  • Oireita ovat turvotus, kuumotus ja punotus tavallisesti vain toisessa jalassa. Kipua ei ole välttämättä lainkaan. Jalka on selvästi toista lämpimämpi, ja sen pulssi tuntuu korostuneesti.
  • Sairauden tarkkaa syntymekanismia ei tunneta. Myöskään sen yleisyydestä ei ole täyttä selvyyttä
  • Charcot'n sairastaneista noin kymmenen prosenttia saa taudin uudestaan toiseen jalkaansa.  


Palaa otsikoihin



Tulosta tämä sivu
Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä